se on menoo ny

Tulin pikasesti päivittään täältä Washingtonin lentokentältä, josta mun lento lähtee puolentoista tunnin päästä! Sain ny vihdoinkin tän netin ees jotenki pelittään. Päätä vähän särkee ja oli kuuma ku Saharassa raahatessa noita kamoja. Jouduin kantaan kahta hupparia, toppatakkia ja Hunterseja kun ei mahtunu enää mihinkään. Mulla oli kolme laukkua tsekattavaks, kaks pääsi ilmaseks mut kolmas ois maksanu 200$ ni jätin sen suosiolla tänne, että mun hostvanhemmat voi sit postittaa sen myöhemmin. Se on täynnä talvivaatteita muutenkin. Toisaalta kuulemma Suomessa on aika hyytävä meininki tällä hetkellä, että ehkä ois tullu käyttöö kamoille mutta oh well :-D Täältä siis suuntana Lontoo Heathrow ja sieltä parin tunnin odotuksen jälkeen HKI. En oikein osaa kuvailla mun fiiliksiä tällä hetkellä... neutraali? En itkeny hyvästien aikana, vaikka totta kai harmitti lähtee. Kai mun kyynelkanavat on vähän oudot ja valkkaa ne oudoimmat hetket itkee. En malta oottaa että pääsen koneeseen ja nukkumaan, oon nukkunu niin vähän viime öinä pakkaamisten takia. Tänään aamulla vielä viimeistelin ja pakkasin yhen lisälaukun kun ei iso laukku mennykkään kiinni niinkun luulin. Hups. Ei muutaku SEE YOU SOON FINLANDIAAAAA!

memories are timeless treasures of the heart

Dodiihh... Periaatteessa elän sunnuntaita, mut kello on jo heittäny puolenyön yli eli kai tää jo maanantaiks lasketaan, mikä vuorostaan tarkottaa että huomenna lähen kotiin. Tykkään kuitenkin enemmän sanoo ylihuomenna. Miltäs tää nyt sit tuntuu? Oudolta. En oo sisäistäny asiaa vielä, vaikka matkalaukku lepää kauniisti vaatekasan alla mun lattialla. Päässä on paljon kysymyksiä, joihin en osaa vastata, ja joita on turha puida, joten annan ajan näyttää. En vaan voi uskoo, että tää 10kk on menny näin nopeesti. Samalla tuntuu ikuisuudelta kun saavuin tänne ja elin mun ekan hostperheen luona. Joulu, Nyki, promit, kaikki. Ne alkaa oleen paketissa. Mikään ei oo mun osalta ohi ennen kun en oo enää fyysisesti täällä. Sit voin sanoo, että joo ookoo enää ei kerkee tekeen mitään. Mut viime viikkoina oon vaan menny ihan flown mukana ja menny minne kaverit on pyytäny ja saanu kokee taas sata ihanaa uutta juttua. Oon tullu paljon läheisemmäks monien kanssa ja saanu paljon uusia kavereita viimesen parin kk:n aikana, mikä luonnollisesti lisää tuskaa kotiinlähdöstä. Paljon on ollu fiiliksiä, että kyllähän sitä tänne toisekskin vuodeks jäis... Jaa-a, mutta fiilikset on fiiliksiä. Eihän sitä halua minkään hyvän loppuvan, mut kaikki aikanaan kuitenkin niin tekee. En nyt tähän normitapaani ihan jäätäviä listoja viimeaikojen tekemisistä listaa, annan kuvien puhua puolestaan. Sekavin mielin oon siis tulossa rakkaaseen kotimaahani, terveellistä ruokaa odottaen.